Psykoterapia

Psykoterapiasta yleisesti

Käsitys itsestä muodostuu kontaktissa. Ihminen pyrkii siihen elämän ensihetkistä lähtien. Kontaktiin toiseen, toisiin ja ympäristöön.

Vaikeudet näissä kontakteissa tai niiden estyminen yksilön historiassa, ovat usein perussyy ongelmiin, joiden vuoksi hakeudutaan psykoterapeuttiseen hoitoon. Psykoterapian tuloksellisuus perustuu kontaktin paranemiseen suhteessa itseen, omaan ruumiiseen, muihin ihmisiin, työhön ja ympäristöön.

Kontaktin syveneminen ja kyky sen säätelyyn koetaan poikkeuksetta hyvinvointia lisäävänä. Kontaktin syveneminen on kokemuksellista. Kokemus yhteenkuuluvuudesta ja hyväksytyksi tulemisesta mahdollistaa vuorovaikutteisen dialogin ja yksilön näkyväksi tulemisen juuri omana ainutkertaisena itsenään. Luottamus toisiin ei synny pelkistä sanoista ja vakuutteluista. Se syntyy hetkessä ennen sanoja ja tietoista mieltämistä, hetkessä, jossa emmitään vuorovaikutuksen reunalla katsoen toiseen tai toisiin.

Psykodynaamisessa ryhmä-ja yksilöpsykoterapiassa huomio on erityisesti keinoissa, jotka yksilö on kehittänyt historiassaan suojaamaan minuutta kipeiltä, usein musertavilta tunnekokemuksilta. Suojautumiskeinot ovat automatisoituneita: syvimmiltään ruumiillisia ja näin estävät syvää kokemusta omasta ruumiista, liittymisestä ympäristöön ja elävyydestä kaiken kaikkiaan. Tunnekokemukset, joita vastaan on opittu suojautumaan ovat edelleen ruumiin muistissa, ja vaikuttavat tiedostamatta johtaen toisinaan yksilön hyvinvointia estäviin, irrationaalisiin tunnereaktioihin ja toimintamalleihin.

Suojautumiskeinot ovat olleet yksilön historiassa elintärkeitä. Terapeuttisen työskentelyn tavoitteena on selvittää, ovatko ne välttämättömiä enää tässä ajassa. Psykoterapeuttinen työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista. Se tarkoittaa kipeidenkin tunnekokemusten äärelle palaamista. Se vaatii rohkeutta valita uusia reaktiomalleja ja kärsivällisyyttä uusien, omaa hyvinvointia tukevien toimintamallien harjoitteluun. Työ on kuitenkin palkitsevaa; vastaus kysymykseen ”kuka minä olen ? ” on lähempänä, ja oman elämän värisävyt syventyvät ja laajenevat.